Kuten jo eilisessä jutussa ounastelimme, tämän päiväiset maisemat olivat jotain aivan käsittämätöntä. Kuten kaikki ovat nähneet, Grand Canyon näyttää kuvissa mahtavalta. Livenä se on kuitenkin kymmenen kertaa sitäkin mahtavampi. Etenkin mittasuhteet ovat häkellyttäviä. Alhaalla virtaava Colorado-joki on yli kaksi kilometriä kanjonin reunoja alempana. Ajelimme kanjonin reunaa myötäilevää maisematietä noin 50 km matkan Grand Canyon Villagesta Desert View'n näkötornille ja aina välillä poikkesimme näkoalapaikoille ihailemaan näkymiä ja näpsimään kuvia, joista näytteitä ohessa.
Grand Canyon luokitellaan usein maailman seitsemän luonnonihmeen joukkoon. Kanjoni on noin 446 kilometriä pitkä, ja sen leveys vaihtelee kuudesta 29 kilometriin. Syvyys on enimmillään n. 2260 metriä. Kanjonin seinät ovat valtava, miljoonia vuosia kestäneiden geologisten prosessien näyttely.
Kanjonilta lähdimme ajelemaan pohjoista kohti määränpäänä Monument Valley, joka sijaitsee Arizonan ja Utahin osavaltioiden rajalla Navajo-intiaanien reservaatissa. Ajelimme päivän aikana yli 400 kilometrin matkan mahtavien näkymien keskellä. Maisema muuttui kanjoneiden jälkeen ensin kuumaiseksi ja sitten alkoivat selvästi muuta maastoa korkeammat kalliopaadet ilmestyä maisemaan. Monument Valley on kuivaa autiomaata, jossa törröttää eroosion muovaamia kivipaasia. Laakson kiviaineksen ja hiekan voimakkaan punainen väri johtuu rautaoksidista ja tummempien siniharmaiden kivien väri taas mangaanioksidista. Laakso onkin ollut monen elokuvan kuvauspaikka. Suuri osa mm. John Waynen länkkäreistä on kuvattu täällä.
Yösijan etsiminen näytti aluksi hankalalta, sillä tarjonnan vähäisyyden vuoksi hinnat olivat pilvissä. Kahdesta reitin varrella sijainneesta "motellista" kysäisimme hintoja. Toinen pyysi 139 ja toinen 189 dollaria yöltä. Onneksemme satuimme huomaamaan myös tuon viimeisen motellin lähellä sijainneen camp parkin, josta saimmekin mukavan cabinin 78 dollarilla. Yösijan varmistuttua lähdimme läheisestä kaupasta hakemaan kylmät oluet rankan päivätyön päätteeksi. Oluet jäivät kuitenkin haaveeksi, sillä kaupan puksu kertoi, ettei reservaatissa saa alkoholijuomia myydä. Lähimmät oluet olisivat kuullemma 139 mailin päässä. Ostimmekin sitten ison pullon diettikolaa, jota nyt nautiskelemme mökkimme terassilla ja nautimme näkymästä, joka siltä avautuu (ks. viimeinen kuva).
Olemme nyt pari kilometria Utahin puolella ja siten tuntia lähempänä Suomea. Huomenna matka jatkuu Coloradoon ...
Oi, aivan mahtavia kanjoni- ja autiomaamaisemia! Karun kaunista katseltavaa.
VastaaPoistat. nimim. "I luv the Outback!!!"
PS. Onko muuten alueen alkuperäisasukkaita näkynyt?
VastaaPoistaMukavaa matkan jatkoa Coloradoon!
t. sama
Moi Minna! Kyllä intivaaneja on näkyny. Juuri muita ei näykään. Käväistiin kaupassa, joka oli intiaaneja pullollaan. Tunnistettiin kyllä, vaikka sulkahatut eivät näy enää muodissa olevankaan. t. Esko
VastaaPoistaHuimia maisemia sielläpäin! t: Väinö ja Olli
VastaaPoista