30.8.2010 Road trip alkoi

Aamulla hurautettiin taksilla hotellilta Nationalin autovuokraamoon O'Farrell Streetille. Papereiden teon ja tsekkauksen jälkeen lähdettiin nurkan taakse katsomaan, millainen auto meitä odotaa. Yllätyimmekin, sillä auto olikin luvattua laadukkaampi. Nissan Versan sijasta meitä odottikin VW Jetta 2.5. Autosta löytyi tehojen lisäksi toki automaattinen ilmastointi ja vakionopeuden säädinkin. Ja pari pientä lommoa, jotka kuvattiin ja merkittiin auton vuokrapapereihin.

San Franciscosta lähtö onnistui kommelluksitta, kunhan oli kokeiltu, mitä mikin kirjain vaihteistossa merkitsi. R:llä päästiin peruuttamaan ja D:llä sitten mentiinkin jo eteenpäin. Muuta opeteltavaapa siinä ei sitten ollutkaan. Ensimmäisen ajopäivän jälkeen tuntuu jo siltä, ettei meikäläiselle enää manuaalivaihteita hankita.  Parin kymmenen minuutin ajon jälkeen päästtiin jo Tyynenmeren rantaa seurailevalle Pasific Coast Highwaylle (Cabrillo Highway tai California Highway 1).

Santa Cruzista poikkesimme noin 10 kilometria sisämaassa sijaitsevaan "punapuureservaatin" Henry Cowell Redwood Forestiin, jossa olikin sitten aivan älyttömän suuria, jopa 2000 vuotta vanhoja puita. Tässä vaiheessa navigaattori osoitti tarpeellisuutensa kiertotien löytämisessä, koska alueelle menevä varsinainen tie oli poikki (road closed).

 Ajokokemus jo ensimmäisenä päivänä oli aivan huippua, sillä tie oli ehdottomasti hienoin kokemistamme. Vertailu kohteita löytyy sentään Norjasta, Alpeilta ja Bretagnen rannikoltakin. Tie kiemurteli meren ja rannikkovuorten välissä välillä merenpinnan tasossa ja välillä satojen metrien korkeudessa kallion kupeessa. Meri oli näkyvissä suurimman osan esimmäisen päivän noin 400 kilometrin taivalta.

Iltaseitsemän  aikohin otimme yösijan (Motelli Anchor Inn) Morro Bay -nimisestä kalastajakaupungista. Jo SF:ssa ottamastamme alennustarjouksia sisältävässä lehdessä oli tämänkin motellin tarjous. Veroineen yön hinnaksi tuli 40 taalaa. Hinta sisältää kahviaamiaisen ja nettiyhteyden.

Kahden seuraavan yön majoitus onkin hankittu jo etukäteen. Seuraavien terveisten pitäisikin sitten tulla jo Hollywoodista...

29.8.2010 Meren alla ja China townissa

Tänään ajettiin Cable Carilla, joka on yksi San Franciscon symboleista. Vuodesta 1873 lähtien käytössä ollut ja nykyisin kolmen toisiaan risteävän linjan verkosto on nykyisin täysin vain turistikäytössä. Paikalliset käyttävät liikkumiseensa paljon käytännöllisempia ja nopempia välineitä. Me kolkuteltiin tänään kahteenkin otteeseen näillä kummajaisilla kaupungin jyrkkiä katuja ylös ja alas. Yhdensuuntainen matka Cable Carilla maksaa 5 taalaa, kun taksa muilla välineillä on vain 2 dollaria.

Välillä pysähdyttiin ihmettelemään mailman mutkaisinta kadun pätkää Lombard Streetilla. Hidasteiksi tehdyt mutkat alamäessä pudottavatkin vauhdin tehokaasti. Tosin liikenne on kadun pätkällä lisääntynyt, koska turistit käyvät ajamassa sitä lähes jonoksi asti, ja yleensä kamera kädessä.

Käytiin myös akvaariossa, jossa yleisö pääsi katselemaan meren eläviä veden alle rakennetun lasitunnelin kautta. Isot hait ja rauskut vain uiskentelivat pään päällä. Lounaaksi syötiin erikoinen leipään kaiverretussa kupissa tarjoiltu "keitto" (ks. www.boudinbakery.com). Lopuksi syötiin lautaset.

Iltapäivä kuluikin Union Squarella ja China towniin tutustuessa. Se onkin Kiinan ulkopuolella olevista kiinalais yhdyskunnista toiseksi suurin (New Yorkin jälkeen). Muutaman korttelin kokoisella alueella asuu yli 120.000 asukasta.

Huomenaamulla lähdetäänkin sitten autovuokraamoon noutamaan autoa ja sitten jätämme tämän kylän. Seuraava yöpaikka lienee jossain Montereyn tienoila, eikä wlan-yhteyttä välttämättä ole käytettävissä, joten uutisiin saattaa tulla pieni tauko. San Francisco hiljenee...

28.8.2010 Turistin töissä

Aloitettiin turistin työpäivä hyvissä ajoin. Käväistiin aamiaisella vastapäisessä Sam's Dinerissä ennen kuin Super Sightseeing -yhtiön  bussi kävi noutamassa meidät klo 9 aikoihin Alcatrazin retkelle ja kaupunkikierrokselle, jotka olimme varanneet etukäteen. Portilta lippua ei olisi enää saanutkaan, sillä päivän vankilareissut oli jo myyty ennakkoon. Jo aamiaisella huomasimme, että tästä kaupungista ei taida selvitä halvalla. Se tulikin sitten varmennettua päivän mittaan. San Francisco ei ole niitä edullisimpia kaupunkeja, joihin olemme tutustuneet. Kuten kuvistakin huomaa, sää oli melko vilpoinen ja kovin tuulinen.

Alcatrazissa tiilenpäitä kävi lukemassa mm. Alfonso alias Al Capone. Aika karmiva paikka. Selliin joutui meikälainenkin. Paikalla oli myös entinen vanki esittelemässä vankiajasta kertovaa kirjaansa ja jakamassa omistuskirjoituksia kirjanostajlle.

Laivareissun jälkeen lähdimme vielä kolme tuntia kestävälle kaupungin kiertoajelulle. Tutuiksi tulivat mm. Golden Gate -silta ja -puisto, Ocean Beach, Twin Peaks, Nob Hills, Seven sistes -talot, China town ja Fishermans Wharfin vanha kalasatama, jonka yksi laitureista (pier 39) on tyystin merileijoinien valloittama. Viime mainittu on kuullemma Disneylandin jälkeen Kalifornian toiseksi vetovoimaisin turistinähtävyys. Kaupunki on todella upea niin mereltä kuin kukkuloiltakin katsottuna. Korkeuserot keskustassa näyttävät luonnossa vielä monin verroin elokuvissa nähtyä jyrkemmiltä.

 

Huomenna onkin sitten vuorossa ainakin legendaarisella Cable Carilla ajelua, Fishermans Wharfiin ja China townin tarkempaa tutustumista, Lombard Streetia ja Union Squarea ympäristöineen.

27.8.2010 Santransiskossa

No niin, nyt sitten ollaan päästy viimein jo San Franciscoon alkuperäistä ajatustamme 7 tuntia myöhemmin. Helsingistä lähdön jälkeen kaikki meni niin kuin pitikin. Laukkukin tavattiin New Yorkissa ja lähetettiin eteenpäin. Satiin se ihan perille saakka. Tullimuodollisuudet ja turvatarkastukset hoituivat JFK:n kentällä sutjakkaasti, huomattavasti oletettua vaivattomammin. Sormenjälet jokaisesta sormesta ja naaman kuva on annettu, joten tunnistus jatkossakin varmaan onnistuu.

Lento New Yorkista tänne mantereen länsilaidalle kesti vielä yli 5 ja puoli tuntia, joten ajomatkaa takaisin itärannalle kyllä piisaa. Lentokentältä hurautettiin taksilla (45 taalaa + tipit)  hotellille (Hotel Whitcomb, 1231 Market Street). Käytiin pikaisesti pilsnerillä ja nyt jo nukkumatti kutsuu! Alkaahan olla jo puoliyö ja matkustamista on takana toista vuorokautta. Aamulla lähdetäänkin sitten heti Alcatraziin ja kaupunkituurille. Palataan asiaan ... 

27.8.2010 Alkukankeutta ...

Aamukone Oulusta ei koskaan myöhästy, koska yöpyy Oulussa! Paitsi tänään!

Herättiin hyvissä ajoin neljältä ja oltiin kentällä vähän yli viisi. Sisään pyrkiessämme ovet eivät kuitenkaan  suostuneet aukeamaan. Sisällä näkyi kuitenkin jo pitkä parijono ihmisiä Finskin tiskin edessä. Aikamme yritettyämme tuli joku sisältäpäin kampeamaan oven auki. Sisälle päästyämme alkoi valkenemaan karu totuus. Mikään muukaan ei lentoasemalla toimi. Oli joku ystävällinen kaivinkoneen kuljettaja raapaissut yön pimeydessä kaapelit poikki lentoaseman laajennustyömaalla.

Siinä sitten jonotettiin, kun lentovirkailija yritti puhelimen ja kynän kanssa hoitaa tietokoneen virkaa. Lähtöselvitys aamukoneelle kestikin sitten niin kauan, että lento oli myöhässä kokonaisen tunnin. Ja sehän tarkoitti sitä, että Lontoon kone lähti juuri nenämme edestä ilman meitä. Parin minuutin odotus olisi riittänyt meille. Kiitos Finnair!

Eikun transfer service -tiskille! Siellä sitten selvisi, että niin reitti kuin aikaulukin meni uusiksi. Menemmekin Lontoon sijasta nyyjorkkiin ja siltä sitten AA:lla San Franciscoon. Lähtö Helsingistä onkin klo 8.00 sijasta 14.10, joten perillä ollaankin vasta illalla klo 21.30 aiemman 14.25 sijaan. Kiitos kaivurin kuljettaja!

Nyt matkalaukun katoaminen näyttää jo satavarmalta aiemman todennäköisen sijaan, sillä se ei kuullemma tullut matkassamme Helsinkiin. Tullaus tapahtuu San Franciscon sijasta New Yorkista, joten seuraava ongelma lienee edessä siinä vaiheessa.

Täällä nyt jökötetään tsadissa 17 euron ruokakupongit kädessä ja mietitään, että syötäiskö vai alettaisko juomaan ...

26.8.2010 Lähtö lähenee

Nyt on viimeinkin pakkausvaihe menossa. Kummasti kaikki jää meikäläisellä aina aivan viime hetkille. Käsimatkatavaroihin (reppuun) kerättiin kaikki välttämättömyys ja parin päivän selviytymisvälineet, jos vaikka matkalaukut sattuisivat katoamaan, kuten nykyään on tapana. Viimehetken kurkun ja punajuuren säilömisetkin alkaa olla nyt tehty.

Lento lähtee Oulusta klo 6.00, joten kentällä pitäisi olla reilun kuuden tunnin päästä. Hyvä olisi muutama tunti nukkuakin ennen sitä. Toisaalta voisihan sen biologisen kellon sotkea jo nyt, jotta se ehtisi tottua epänormaaliin aikatauluun jo ennakkoon. Taina on ollut yövuorossa kolme edellistä yötä, joten hänellä kaikki on jo kunnossa. San Francisacossa kello kun on 10 tuntia meikäläisten aikaa perässä.

Jatkolento Helsingistä Lontooseen lähtee jo klo 8.00, joten pelivaraa ei aamulennolla ole kovinkaan paljon. Lontoossa vaihtoaikaa on 2h35min, eikä sekään kyllä ole kovin paljon, kun terminaalin vaihto turvatarkastuksineen on välissä. British Airwaysin lennon Lontoosta SF:oon pitäisi lähteä paikallista aikaa klo 11.35 ja kestoa lennolla kertyy peräti 10h50 min. Yhteensä lentoaikaa Oulusta perille tulee 15 tuntia. Kun siihen lasketaan vaihtoajat (3,5 h), kertyy matka-aikaa yhteensä 18,5 tuntia. Perille saavuttaessa kello on kuitenkin vasta 14.35 (kotiona 00.35), joten hyvä olisi, jos lennolla voisi välillä vähän torkahtaakin.

Jatkoa juttuun seuraakin toivottavasti sitten jo Jenkkilästä ...

18.8.2010 Rekvisiittaa matkaa varten

Miniläppärin ja uuden navigaattorin hankinnan lisäksi Autoliiton karttavalikoimasta hankittiin myös ihan oikeita karttoja, jottei olla ihan elektronisten välineiden varassa. Myös kirjallista materiaalia on ollut käytössä matkavalmisteluja tehtäessä. Kun kuski ei ole kovinkaan tarkaan ehtinyt opuksia kahlaamaan, sopii toivoa, että kartturilla kaikki on päässä, koska kirjoja - pieniä matkaoppaita lukuunottamatta - matkaan ei juurikaan mahdu.

Autonvuokrauskin on jo lopullisesti vahvistettu ja maksettukin. Reilun kolmen viikon (23 vrk) vuokrauksen hinnaksi tuli 567 euroa + perillä maksettava 250 dollarin (n. 200 euron) yhden suunnan jättömaksu, koska auton palautus tapahtuu mantereen toiselle laidalle. Voucherin mukaan vuokraus sisältää vapaat kilometrit ja vakuutukset (kolariturva  ja varkausvakuutus ilman omavastuuta, kolmannen osapuolen vastuuvakuutus, ylimääräinen kolmannen osapuolen vastuuvakuutus ja vakuutus alivakuutettua kuljettajaa vastaan). Vakuutusten sisältyminen lopulliseen vuokraussopimukseen ja omavastuuosuudet on syytä tsekata tarkasti ennen hyväksyntää.

Kun otetaan mukaan jo aiemmin maksettujen lentolippujen ja 13 yöpymisen lisäksi myös koko autonvuokra ja ennakkoon maksettu San Franciscon kiertoajelu ja Alcatrazin käynti, on maksettavaa kertynyt yhteensä  n. 1.550 euroa henkeä kohti. Kustannus on suurinpiirtein sama kuin esimerkiksi parin viikon Thaimaan matka ilman muita kuluja.

Matkareitti Google Mapsiin

Oletettu matkareitti on nyt lisätty Google Mapsiin. Sitä pääsee zoomailemaan tämän viestin lopussa olevasta (pitkästä) linkistä. Tarkoitus olisi päivitää reittiä ja tapahtumia reitin varrella myös matkan edetessä.

http://maps.google.fi/maps/ms?ie=UTF8&hl=fi&msa=0&msid=117195440996432090355.00048cd23d72b889024a8&ll=37.892196,-98.349609&spn=29.139116,67.631836&z=5