19.9.2010 Ontario- ja Senegajärven rantoja

Yhdysvaltoihin paluu sujui ongelmitta ja ilman lisäsyynejä. Rajanylityksen jälkeen jatkoimme Niagara-joen vartta Ontariojärven rantatielle. Toronton pilvenpiirtäjien silhuetti erottui juuri ja juuri vastaranalta. Erie-järven rantatielle tyypilliset viiniviljelmät olivat nyt muuttuneet houkuteleviksi omenaviljelmiksi, jotka levittäytyivät punaisia ja vihreitä omenia notkuen molemmin puolin tietä. Eikä nytkään selvitty ilman maistiaisten nappaamista suoraan puusta. Tosin myöhemmin tuli vastaan myös myyntipiste, josta maistiaisia saatiin myös ostettuna. Useiden lajikkeiden valikoimasta valitsimme herkullisimman näköisiltä näyttäneitä Honey Crisp -omenia. Ja sellaisia ne todella olivatkin. Maukasta oli myös se "kielletty hedelmä".

Hienoja olivat myös Ontario-järven rantanäkymät. Tosin täälläkin lähes kaikki rannat olivat asuttuja, joten vain muutamista kohdista oli esteetön näkymä järvelle. Vaikka omenaviljelmät olivatkin vallitseva näkymä, mahtui reitille myös muunlaisia viljelmiä ja näkymiä.

Rochesterin kaupungin läpiajoa lukuunottmatta seurailimme rantareittiä aina Sedus Pointiin, josta käännyimme kohti etelää ja Genevan kaupunkia. Sieltä alkoivat Senega-järven rantamaisemat, jossa viiniviljelmät palasivat kuvaan. Viininmaistelu- ja myyntikylttejä oli pitkin tienvartta. Kuski sai kuitenkin auton pysähtymään vasta viimeisen mahdollisuuden kohdalla järven eteläpäässä sijaitsevan Watkins Glenin viinimyymälän eteen, josta pienen tutkiskelun ja yhden maistamisen jälkeen valitsimme illan blogijuomaksi Autumn Frost -nimisen Peach Chardonnay'n ja valinta oli "pirskahtelevan" onnistunut.

Kaupan hyllyllä huomasimme jo aiemmin netistä lukemastamme Ice Wine'sta, jota tuotetaan yleisesti myös Erie-järven viinialueella.  Jääviinistä on tullut alueen uusi menestystuote. Tällainen tavallista kalliimpi ja makeampi viini valmistetaan jättämällä rypäleet riippumaan köynnöksiin pitempään kuin normaalisti, aina ensimmäisiin pakkasiin asti. Vasta kun rypäleet ovat jäätyneet, ne poimitaan. Pieni pullo jääviiniä maksaa noin 50-70 Kanadan dollaria. Tässä kaupassa sitä oli tarjolla edullisemmin.

Aikomuksenamme oli ottaa majoitus hyvältä kuulostavasta Horseheads-nimisestä pikkukaupungista, ihan vain nimen perusteella. Se oli kuitenkin sen verran mitätön kylä, ettei sieltä motellia löytynyt, joten jatkoimme matkaa vielä Williamsportin kaupunkiin saakka. Välillä ylitimme myös Pennsylvanian rajan. Senega-järven jälkeen maasto kohosi jonkin verran ja ruska ilmestyi maisemaan aiempaa voimakkaanpana.

Tällä pätkällä myös asutusta oli harvassa, eikä kaikki aivan luksusta.

Aitauksessaan olevia hevosiakin luulimme lehmän ja hevosen risteytyksiksi, mutta palattuamme tarkistamaan asian, huomasimme, että hevosiahan ne taitavat kuitenkin olla. Varmaankin jotain Ayshire-rotua?

Nyt olisimme jo lyhyen päiväajelun (alle 300 km) päässä Isosta Omenasta, mutta hotelli siellä on varattuna vasta tiistaista lähtien. Ajattelimmekin, että suuntaisimme huomenna vielä vähän etelämmäksi ja yrittäisimme jostain löytää amisheja ...