18.9.2010 Niagara Falls

Tänä aamuna nukuttiinkin sitten reissun pisimpään. Kello kyllä yritti herätellä jo seiskan aikaan, muttei onnistunut ennen kuin puoli yhdeksältä. Hyvin kuitenkin ehdittiin päivän työt tehdä. Putousta on tiirailtu monestä kulmasta; reunalta, laivan kyydistä, putouksen alapäästä ja sen takaa.

Putoukset sijaitsevat Erie- ja Ontario-järvien välisessä Niagara-joessa. Järvien korkeusero on kokonaisuudessaan 99 metriä, josta putouksien osuus on n. 68 metriä. Ne syöksevät 154 miljoonaa litraa vettä minuutissa. Aiemmin vesimäärä on ollut vieläkin suurempi, sillä kaksi kolmasosaa joen vedestä ohjataan nykyisin voimaloihin, jotka tuottavatkn 4,5 Gw tehon siinä sivussa. Niagaran putoukset muodostuvat kahdesta pääputouksesta, ns.Amerikan putouksesta (American Falls) ja Hevosenkenkä-putouksesta (Horseshoe Falls). Parhaiten tutustuminen molempiin tapahtuu kuitenkin Kanadan puolelta.

Hetken putouksia ihailtuamme ostimme liput Maid of the Mist -laivalle, joka vie matkustajat aivan Hevosenkenkä-putouksen juurelle kuohujen ja siitä nousevien vesipärskeiden keskelle. Laivan kannelta näkee hyvin, kuinka vesi putoaa valtavana, levymäisenä, paksuna, turkoosinharmaana massana hajotakseen mahtaviin valkoisiin tyrskeisiin. Alhaalla vedenpinnasta nousee jatkuvasti vesihöyrypilvi suoraan kohti taivasta, ja auringon paistaessa paikalla näkyy värikkäitä ja satumaisia sateenkaaria. Laivamatka olisikin kastellut matkustajat läpimäriksi ellei kaikille olisi jaettu sinisiä kertakäyttösadeasuja jo laivaan noustessa.

Laivamatkan jälkeen käveltiin kohti Hevosenkenkäputousta ja välillä kurkisteltiin kaiteen yli lähenevää jättiputousta ja maksettiin pääsymaksu tunneleihin, jotka vievät vesimassojen taakse ja putouksen juurelle. Jo tunnelissa kuului ja tuntui koko ajan lähenevä jyrinä ja kosken pauhu. Täällä katsojille jaettiin vuorostaan keltaiset sadeasut suojaksi veden roiskeelta. Kuvassa olevasta aukosta on näkymä  putouksen takaa.

Tuntuu aivan uskomattomalta, että jotkut ovat todella selvinneet elävinä putouksen laskusta. Putousten laskeminen tynnyrissä tai muulla tapaa on laissa kiellettyä sakon uhalla, mutta silti aina joku uhkarohkea haluaa lähes vuosittain kokeilla onneaan. Ensimmäisenä Horseshoe Fallsin laskusta selvisi hengissä Annie Taylor, joka laski alas puisessa tynnyrissä 24.10.1901. Putousten Internet-sivuilla on tieto, jonka mukaan putouksilla on tehty kaikkiaan 16 laskuyritystä, joista kuudessa tapauksessa laskija on saanut surmansa ja kymmenessä tapauksessa selvinnyt hengissä. Tilasto vaikuttaa uskomattoman hyvältä ottaen huomioon sen, että hypyn lopussa huimapäisen hyppääjän nopeus on kiihtynyt jopa yli 350 kilometriin tunnissa!

Loppupäivä ihailtiin putousta kaiteiden takaa ja käveleskeltiin keskustan katuja markkinameiningissä. Vaikka suurin turistrisesonki on jo takanapäin, ainakin viikonloppuina näyttää kävijoitä riittävän tungokseen asti. Vajaan kahden päivän tutustuminen riittää meille hyvin putousten katseluun, sillä markkinameininkiin ja humuun olemme kyllä retkemme aikana jo riittävässä määrin päässeet tutustumaan.

Illalla käytiin taas syömässä itsemme täyteen, niin kuin jo kolmen viikon ajan olemme tehneet. Saattaa tehdä tiukkaa selvitä painotavoitteeseen ennen Aslak-kurssin alkua, kuten kuvakin kertoo. Tämä tieto varmaan lohduttaa yhtä kamua Turun suunnalla. Vai mitä Kaitsu?

l

Huomenna onkin sitten taas ajopäivä. Siirrytään takaisin Yhdysvaltoihin, jos vielä päästävät. Ontario-järvellepäin ainakin lähdetään, mutta se missä ollaan päivän päätteeksi, on vielä hämärän peitossa ...