15.9.2010 Päivä Chicagossa

Aamu valkeni aurinkoisena ja ajoimme muutaman kilometrin päässä olevalle Jolietin metrojuna-asemalle ja ehdimme juuri lähtemässä olevaan junaan pienen parkkipaikkaetsiskelyn jälkeen. Juna pysähteli joka asemalle ja matka keskustaan kestikin melkein puolitoista tuntia. Paluumatkalla osasimmekin jo valita pikavuoron karvalakkivuoron sijasta ja matka-ajasta putosi 20 min. Varsinkin paluumatkalla juna oli täynnä työmatkalaisia, jotka olivat tulleet matkanvarren asemille autoillansa, sillä joka asemalla oli suuret pysäköintialueet täynnä autoja.

Juna saapui La Sallen pääteasemalle, joka olikin vain muutaman korttelin päässä tuosta 22 vuotta maailman korkeimman rakennuksen titteliä pitäneestä Sears Towerista, jonka nimi nykyisin tosin on Willis Tower suurimman vuokralaisensa mukaan nimettynä. Tämä 108-kerroksinen pilvenpiirtäjä on 442 metriä korkea.

Nykyisin Willis Tower on Yhdysvaltojen korkein ja maailman neljänneksi korkein vapaasti seisova rakennus. Sen 412 metrin korkeudessa oleva 103. kerros - The Skydeck - on avoin yleisölle. Sinnehän sitä piti meidänkin päästä. Hissi humautti ylös minuutissa, eli 8 metriä sekunnissa. Siinä kyydissä hissi heilui ja korvat paukkuivat. Näköalakerroksen seinään tehtyihin lasiulokkeisiin pääsi aina muutama ihminen kerrallaan tallustelemaan lasilattialla ja ihastelemaan katunäkymia alla. Näköalat kaupungin ylle ja Michigan-järvelle olivat huikeat.

Maankamaralle päästyämme lähdimme kävelemään pilvenpiirtäjien välistä kohti Millenium puistoa ja Navy Pier -laiturialuetta, jotka lienevät tornin jälkeen tunnetuimmat kohteet Chicagossa. Rannassa ja laiturialueella olikin matkailijoiden ja muidenkin viihdykkeeksi monenlaista toimintaa. Oli ravintoloita, risteilyjä moneen makuun, museo, teatteri ja huvipuisto karuselleineen ja olipa myös hieno maailmanpyörä, jolla pyörähdimmekin kierroksen. Välillä istahdettiin lepuuttelemaan jalkoja myös USS Chicagon ankkuriin, joka on näytillä laiturialueen päässä Lake Michican taustallaan. Viereisten pilvenpiirtäjien silhuetti toi tunnelmaan oman säväyksensä. Tässä kylässä oli todellakin suurkaupungin tuntua, ainakin jo esimakua sellaisesta ennen Manhattanille pääsyä. Chicagon maine ainakin meidän silmissämme nousi huomattavasti.

Kaupunkia halkova Chicago-joki virtaa kauniina pilvenpiirtäjien välissä ja jokiristeilijät kuljettavat turisteja erilaisilla Chicagon arkkitehtuuria esittelevillä risteilyillä. Joki virtaa nykyisin "takaperin", sillä sen virtaussuuntaa muutettiin akoinaan Michigan-järven saastumisen pysäyttämiseksi. Ylemäksi rakennetun kanavan kautta joen vedet ohjataan nykyisin järven sijasta Mississippi-jokeen.

Vaikka säätiedotuksessa lupailtiinkin ukkosmyskyä jo päiväksi, saimme nauttia hienosta auringonpaisteesta koko päivän. Chicagoa kutsutaan myös Windy Cityksi, mutta meitä ainakaan tuuli ei päässyt häiritsemään. Illan pimennyttyä sade vihdoin alkoi ja juuri nyt tätä kirjoitettesa vesi ropisee ikkunaan. Ukkosta ei vielä ole näkynyt. Saapas nähdä, millainen keli huomiselle ajopäivällemme vielä kehkeytyy...

P.S. Matkakartan päivityksessä on edelleen ongelmia, emmekä vieläkään onnistuneet tallentamaan eilista pätkäämme St. Louisista Chicagoon. Yritämme ratkaista ongelmaa.