13.9.2010 St. Louis ja Gateway Arch

Kello herätti jälleen anivarhain ja pikaisen aamupalan jälkeen lähdimme samaa tuttua I-70 moottoritietä kohti St. Lousia. Missourissa maisemat jatkuivat hyvin saman kaltaisina kuin Kansasin itäosissa. Nyt asutusta oli selvästi enemmän ja se lisääntyi sitä mukaa, kun lähenimme määränpäätämme. Pari kertaa matkallamme ylitimme Missouri joen. Vaikka se onkin vain Missisipin sivujoki, oli se tähän mennessä näkemistämme selvästi suurin. Tällä kertaa riitti viisi kaistaa viemään meidät noin 20 kilometriä ennen St. Louisin keskustaa sijaitsevaan Ramada-hotelliin.

Kirjauduimme hotellimme tälläkin kertaa jo noin yhden aikoihin, Joten aikaa kaupiunkiin tutustumisellekin jäi mukavasti. Hotelli sijaitsee ihan St. Louisin kansainvälisen kentän läheisyydessä. Pääsimmekin hotellin kuljetuksella lentokentälle, jossa lähin metroasema sijaitsee. Kolkuttelimme sitten metrolla noin 30 minuutin matkan keskustaan. Heti metrossa huomasimme eron aikaisempiin tutustumiskohteisiimme. Täällä huomatavan suuri osa kassamatkustajistamme oli tummahipiäisiä.

Keskustaan päästyämme suunnistimme suoraan Gateway Arch -puistoon, jossa kaupungin maamerkkinä komeilee suomalaissyntyisen arkkitehdin Eero (Elielin poika) Saarisen  suunnitelema teräksinen holvikaari. Sillä on korkeutta peräti 192 metriä. Ennen kaareen menoa kiiruhdimme kuitenkin Missisippi-joen rantaan, josta tiesimme jokiristeilyjen lähtevän. Jo kotona olimme haaveilleet siipirataslaivalla seilaamisesta Mississippi-joella entisaikojen malliin. Ehdimmekin juuri ja juuri päivän viimeiselle tunnin kestävälle risteilylle. Laivan torvet törähtelivätkin lähdön merkiksi  heti laivaan päästyämme.

Laivareissun jälkeen menimme tutustumaan kaareen ja sen alle rakennettuihin tiloihin. Sisällä on mm. museo, joka kertoo aikanaan tapahtuneesta lännen valloituksesta sekä näyttely kaaren rakentamisesta ja alueen jatkosuunnitelmista.  Kaaren molemmista päistä lähtee kaaren sisään rakennettu kaapelirata kabiineineen kaaren huipulle. Sieltä olikin mahtavat näkymät yli kaupungin. Tänä vuonna on muuten kulunut 100 vuotta Eero Saarisen syntymästä. 

t

Kaaren huipulta alas tultuasmme ehdimme vielä hieman käveleskellä kaupungin keskustan kaduilla, ennen kuin hyppäsimme lentokentälle menevään metroon. Koska syöntihommiin emme olleet koko päivänä ehtineet, päätimme jäädä jollakin välipysäkillä pois aikomuksenamme käydä syömässä. Jäimmekin mukavalta kuulostavalla Rock roadin pysäkillä ja lähdimme katselemään ympäristöä. Jonkun matkaa käveltyämme totesimme olevamme ainoat valkoihoiset näillä nurkilla. Palasimekin pikavauhtia metrolle ja lentokentälle, josta soitimme kuljettajamme meidät hakemaan.

Tänään jouduimmekin sitten tyytymään vähän eilistä köykäisempään iltapalaan - omenaan ja päärynään.
Koska St. Louis tuli tänään jo päällisin puolin tutuksi, lähdemme huomenna kohti uusia seikkailuja...